Gunnar Penttinen ja haitari ovat varsin tuttu näky Floridan suomalaisalueen tapahtumissa. Gunnar on esiintynyt kirkoissa ja tansseissa, kokouksissa ja konventeissa aina yhtä hiljaisena ja antanut musiikin puhua puolestaan.
Gunnar itse väittää, että itsekseen haitarinsoittoa opiskellut on oppinut musiikkinsa korvakuulolta, nuoteista opetteleminen sujuu liian hitaasti. Soittotaidostaan Gunnar kiittääkin kiinnostustaan musiikkiin ja hyvää musiikkikorvaansa. Gunnarin taidot ulottuvat vielä pidemmälle, Gunnarin oman sävellyksen, valssin ”Muistojen soinnut” levytti Hilkka Helena yhdessä Heikki Pertun kanssa. Valssiin sanat on kirjoittanut Gunnarin vaimo Eeva.
Yhdysvaltoihin 16-vuotiaan Gunnar Penttisen ja hänen vanhempansa toi Göteborgista vuonna 1948 MS Gripsholm seitsemässä päivässä. Perinteikäs laiva oli sotavuosien jälkeen päässyt jälleen kuljettamaan siirtolaisia Atlantin yli Amerikan kultamaahan palveltuaan sodan aikana sotasairaalana ja japanilaisten ja saksalaisten sotavankien kuljetuksissa Tyynellä valtamerellä.
Gunnarin vanhemmat olivat jo kerran aikaisemmin matkanneet Amerikkaan. Laura ja Jussi olivat muuttaneet toisiaan tuntematta Yhdysvaltoihin 1920-luvulla, tavanneet toisensa New Yorkissa ja avioituneet. Gunnarin isä toimi kirvesmiehenä rakennuksilla ja Laura teki töitä piikapaikoissa. Pulavuosien tehdessä elämän vaikeaksi myös Yhdysvalloissa, Gunnarin vanhemmat päättivät palata takaisin Suomeen. Amerikan hankinnoillaan Penttiset saivat ostettua maatilan Saarijärveltä.
Gunnar Penttinen näki päivänvalon Saarijärvellä vuonna 1932. Maatilan poikana Gunnar osallistui maatilan töihin pienestä pitäen. Lamavuosien Suomessa jatkuessa, Gunnarin vanhemmat päättivät palata takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 1948 Gunnarin ollessa 16-vuotias.
New Yorkissa perheen asuinpaikaksi valikoitui Finntown, Sunset-puiston ympäristön suomalaisalue Brooklynissä. Penttiset asuivat tunnetussa amerikansuomalaisten perustamassa osuuskuntatalo ”Hikipisarassa.” Työpaikka Gunnarille löytyi New Yorkin Uutisista, jossa Gunnar sai opetella latojan tehtäviä. Isä Jussi jatkoi työtään kirvesmiehenä ja äiti Laura oli rikkaiden amerikkalaisten palveluksessa.
New Yorkin Uutisia painettiin tuohon aikaan nyt jo käytöstä poistuneella tekniikalla. Ladontatyö oli tarkkaa ja vaativaa, ladonnassa piti huomioida rivinvaihdot ja oikeinkirjoitus. Lehdet ja kirjat ladottiin latomakoneella, jolla asetellaan kirjaimet ja välimerkit riveiksi ja sivuiksi. Latomakoneella kootaan painolevylle rivi kirjasimia, rivin päälle valutetaan sulaa kirjasinmetallia, jolloin kukin tekstirivi saatiin valettua omana metallikappaleenaan. Ladontatyö alkoi vähetä 1960-luvulla, kun tietokoneet ja sähköiset ladontajärjestelmät tulivat käyttöön, 1980-liuvulla sähköiset latomalaitteet syrjäyttivät vanhan tekniikan kokonaan.
Gunnar oli New Yorkin amerikansuomalaisessa sanomalehdessä työssä yhteensä kuusi vuotta, Korean sotaan joutuminen katkaisi työuran välillä kahdeksi vuodeksi. Amerikansuomalaisessa lehdessä tarvittiin aina suomen kielen taitavaa latojaa.
Gunnar myös kutsuttiin sotapalvelukseen Koreaan. Lopulta kersantiksi kohonnut Gunnar Penttinen palveli Yhdysvaltain Armeijan 7. jalkaväkidivisioonan 13. Pioneeripataljoonassa yhteensä kaksi vuotta 1953-54.
Koreassa Gunnar Penttinen oli kaikkiaan 15 kuukautta, tulitauko solmittiin Gunnarin oltua vasta kuukauden sota-alueella. Lopullista Korean konfliktin rauhansopimusta maiden välille ei vieläkään ole tehty. Parhaiten – tai pahiten Penttisen mieleen on jäänyt Koreasta pioneerien harteilla ollut monsuunisateiden jatkuvasti rikkomien, liejuisten teiden kunnossapito. Kunnossapitoon ei ollut tiekoneita vaan tiet piti pitää ajokelpoisina hartiavoimin. Nämä loppumattomat lapiotyöt ovat Penttisen mielestä edelleen raskainta työtä mihin koskaan on joutunut.
Gunnar Penttisen Korean sodassa pitämä Yhdysvaltojen armeijan pioneerien kersantin Class A palveluspuku on nyt Vapauden Hinta-museossa.
Sotatoimista palattuaan Penttinen palasi New Yorkin Uutisiin latojaksi ja siirtyi myöhemmin toiseen, amerikkalaiseen painotaloon. Keskellä New Yorkia olevassa Suomen valtion rakennuttamassa Finland Housessa pidetyissä ystävien häissä Gunnar tapasi amerikansuomalaisen Eevan, josta sitten vuonna 1959 tulikin Gunnarin elämäntoveri loppuiäksi. Finntownista löytyi asunto nuorelle parille ja elämä oli tasaisempaa, aikaa löytyi myös haitarinsoiton opetteluun. Perheeseen liittyi myös tytär Helena. Myöhemmin Gunnar työskenteli useassa amerikkalaisessa painotalossa ja perhe löysi uuden asunnon ensin New Jerseyssä ja myöhemmin Princetonista. Gunnarin viimeinen työpaikka ennen eläkkeelle siirtymistä oli Princeton University Press.
Työelämän päätyttyä 2000-luvun taitteessa Gunnar ja Eeva Penttinen muuttivat amerikansuomalaisten ystäviensä mallin mukaan Floridaan. Gunnar jatkoi kuitenkin työuraansa vielä kymmenen vuotta sensaatiolehti National Enquirerissa, jota siihen aikaan painettiin Floridan suomalaisalueen keskellä Lantanassa.
National Enquirerin oikolukija takaa oikeinkirjoituksen, mutta ei puutu tekstiin
National Enquirer sotkeentui useisiin kunnianloukkausjuttuihin ja skandaaleihin uutisoituaan sensaatiohakuisesti kuuluisuuksien yksityiselämästä. Lehden värikkäässä historiassa esimerkiksi National Enquirerin sisarlehti Boca Ratonissa joutui Anthrax-myrkkyhyökkäyksen kohteeksi, jostain toisesta jutusta lehti joutui maksamaan 21 miljoonan dollarin korvauksen kunnianloukkauksesta. Lehden menekin vähitellen vähentyessä lehden toimitus ja paino siirtyi New Yorkiin vuonna 2014.
Gunnar toimi National Enquirerin oikolukijana 10 vuotta, työaikaa oli yksi päivä viikossa. Gunnarille jäi mieleen erityisesti tapaus, jossa Gunnar poisti toimittajan tekstistä huomaamansa asiavirheen Alamon puolustusta koskeneessa jutussa. Toimittajat ovat varsin oman arvonsa tuntevia, eikä heidän teksteihin yleensä ei sopinut kajota. Tällä kerralla kuitenkin Gunnar sai toimittajalta kiitoksen Enquireriin tyyliin sopivasti, ”You saved my ass”.
Onneksi olkoon ysikymppinen
Gunnar Penttinen täytti 90 vuotta vuonna 2022, nyt vuosia hyväkuntoisella Gunnarilla on mittarissa jo 91. Yhdeksänkymppistään Gunnar lähti juhlimaan pandemian jälkimainingeissa Las Vegasiin, jossa juhlaillallinen nautittiin paikallisessa Eiffel-tornissa. Gunnarin mielestä huippuravintolassa tarjottu illallinen ei ollut kovinkaan erityinen, enemmän mieleen jäi laskussa olleet ennennäkemättömän suuret numerot.
Mutta siitä viis, olihan se Gunnarin 90 syntymäpäivä!
Ameriikan ihmisiä 