Ystävänpäivänä, 2/14/2024
Ainon ystävä Ritva Meramo soitti jokunen päivä sitten ja kertoi New Yorkissa asuvasta ystävästään Aino Backstrandista, joka täyttää hienot 103 vuotta juuri ystävänpäivänä. Sain Ainon puhelinnumeron New Yorkiin ja luvan soittaa Ainolle ja kysyä kuulumisia.
Puhelusta sukeutuikin mahtava kokemus. Ainon pää toimii loistavasti, kaikki on 100-vuodelta edelleen muistissa hyvässä järjestyksessä. Liikkuminen tosin on nyt hankalaa kaatumisen seurauksena, mutta onneksi Ainolla on talossaan kuitenkin Internet, Zoom -ohjelmalla Aino seuraa sunnuntaisin kirkonmenot omasta seurakunnastaan. Alun perin Ainon seurakunta oli Harlemissa toiminut luterilainen seurakunta, mutta kun seudulle rakennettiin uusi luterilainen kirkko, jota myös Ainon mies Elis oli mukana rakentamassa, siirtyi Aino nykyisin metodistikirkkona toimivaan seurakuntaan.
Kauppaan ei Aino itse enää pääse käymään, mutta Pennsylvaniassa asuva tytär tilaa kauppatavarat netin kautta Ainolle kotiin tuotavaksi, omasta ruoanlaitosta edelleen omassa talossaan yksin asuva Aino joutui luopumaan vasta viime vuonna.
Ainon äiti Maria Risuniemi oli syntynyt Honkajoella 1878. Maria oli lähtenyt kielitaidottomana 22-vuotiaana yksin Cunard-linjan RMS Lucanialla Liverpoolin kautta Amerikkaan onneaan etsimään. Pian Amerikkaan saapumisensa jälkeen Maria sai paikan piikana Brooklynissa suuressa perheessä, jossa Maria laittoi ruokaa, siivosi ja hoiti perheen lapsia. Ainon isä Mikko Nisumaa oli kotoisin Alajoelta ja muuttanut Yhdysvaltoihin Suomen itsenäistymisen aikoihin.
Aino oli syntynyt Harlemin Finntownissa vuonna Ystävänpäivänä 1921. Ainon vanhemmat, Maria ja Mikko lähtivät takaisin Suomeen 1926, tuolloin myös 5-vuotias Aino-tyttö oli matkalla mukana. Perhe kuitenkin päätti palata takaisin Amerikkaan. Matkallaan Suomessa perhe oli viipynyt kuitenkin niin pitkään, että tyttö oli unohtanut kuinka puhua englantia.
Ainon isä, ammatiltaan puuseppä Mikko päätti uudelleen palata Neuvostoliiton Suomea uhatessa, ja auttaa suomalaisia Mannerheim-linjan rakentamisessa. Marian ja Ainon oli tarkoitus seurata Mikkoa Suomeen myöhemmin, mutta talvisota puhkesi loppuvuodesta 1939. Vaikka Ainon isä selvisi sodasta, hän ei enää palannut Yhdysvaltoihin.
Ainon kotiseutu New Yorkin Harlem oli muuttumassa suomalaisten, italialaisten ja irlantilaisten asuttamasta kaupunginosasta mustien asuinalueeksi. Aino kuitenkin muistaa tämän ajan mukavana, alueelle muuttaneet mustat olivat rehellisiä, kovaa työtä tekeviä ihmisiä.
Harlemin muuttuessa mustien asuttamaksi, Aino kertoo monien perheiden valehdelleen osoitteensa saadakseen lapsensa valkoisten kouluun. Ainokin oli luokkansa ainoa valkoinen oppilas kahden vuoden ajan. Ainon mielestä koulu oli kuitenkin erinomainen, kaikkia oppilaita kohdeltiin tasapuolisesti.
Ainon kotona oli kova kuri, tyttö ei saanut ennen 18-vuotispäiväänsä käydä tansseissa. Aino kuitenkin meni salaa kuuntelemaan musiikkia Harlemin 122. kadulla sijainneen Työväentalon kulman taakse yhdessä ystävänsä kanssa.
Lopulta Ainokin tansseihin pääsi, ja tietysti tapasi siellä tulevan miehensä, täysin suomea osaamattoman, ruotsikielisen Vaasan läheltä Amerikkaan 17-vuotiaana muuttaneen Elisin. Elis Backstrand ja Aino Nisumaa avioituivat vuonna 1943. Elis oli syntynyt Suomessa, ja tullut Yhdysvaltoihin 17-vuotiaana. Työskenneltyään New Yorkin laivanrakennustelakalla Elis oli vapautettu sotapalveluksesta, mutta naimisiin mentyään Elis kuitenkin pian komennettiin laivaston palvelukseen Tyynellämerellä Japania vastaan käytävään sotaan huolehtimaan sotalaivojen korjauksista.
Sodan päätyttyä Eliskin pääsi kotiin ja aloitti pitkäkestoisen työuransa raskaan metallin rakentamiseen keskittyneessä Slattery -yhtiössä. Elis oli mukana Slatteryn lähettämänä asiantuntijana rakentamassa siltoja, pilvenpiirtäjiä ja suuria asuintaloja New Yorkissa, metrorataa Washingtonissa, siltoja Bostonissa ja vielä Atlantassa usean vuoden ajan uutta metroa rakentamassa. Elis Backstrom oli myös rakentanut World Trade Centerin pohjakerroksen portaikon, joka oli säilynyt ehjänä rakennuksen muutoin tuhoutuessa vuoden 2001 terrori-iskussa.
Harlemissa rikollisuus lähti nousuun uusien asukkaiden sinne muutettua. Organisoitu rikollisuus sai valtaa varsinkin puertoricolaisten jengien ilmestyttyä Harlemin kaduille. Myös Backstromin perhe päätti muuttaa rauhallisemmalle seuduille New Yorkin Yonkersin Hudson-jokeen rajautuvaan, puistoistaan tunnetulle alueelle. Nyt 103-vuotta täyttävä Aino asuu samassa talossa edelleen.
Elis vei perheensä mukanaan myös Atlantaan kolmeksi vuodeksi, vaikka perheellä oli oma asunto edelleen New Yorkissa Yonkersissa. Atlantasta Elis ja Aino ostivat hienolta Smoky Mountainin alueelta talon ja suunnittelivat muuttavansa sinne eläkevuosien koittaessa. Talon hoitaminen ja vuokraaminen etänä New Yorkista oli kuitenkin haastavaa, ja niin perhe luopui Atlantan talostaan ja päättivät pysyä Yonkersissa, nykyiseltä nimeltään Crestwoodin alueella.
Aino on ollut aktiivinen jäsen New Yorkin suomalaisyhteisössä. toimintaa ja monia lippuseremonioita pidettiin suomalaisessa kansallispuvussa Finn Hallissa, New Yorkin Naisvoimistelijat esiintyivät myös Queensin maailmannäyttelyssä. Naisvoimistelijoista Aino muistaa muitakin jäseniä, Anja Laurila, Eva Penttinen ja Elina Aarnio tulivat kysymättä mieleen. Aino kertoo kuitenkin olevansa hieman surullinen, koska perinteikäs New Yorkin Naisvoimistelijat lopetti toimintansa 80 vuoden toiminnan jälkeen nuorempien voimistelijatarien kiinnostuksen ruumiinkulttuuriin loppuessa.
New Yorkin naisvoimistelijat oli tärkeä osa nuorten naisten elämää. Vuonna 1934 perustettu seura tarjosi sekä kansantanssia että voimistelua, ja myöhemmin siihen lisättiin myös lasten ryhmä. Ryhmän kantaesitykseen pääsi vain 89 katsojaa, mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1954 Finn Hallissa yleisössä oli noin 1 000 ihmistä. Naisvoimistelijat esiintyivät mm. televisiossa, kaksissa maailmannäyttelyissä ja New Yorkin Carnegie Hallissa.
Ainon ohjelmaan kuuluivat myös FinnFestit ja muut festivaalit, juhannustanssit Lomalassa ja Imatra-salissa sekä Finlandia Foundationin toiminta New Yorkissa. Aino lähetti jopa tyttärentyttärensä Elisan Salolammen kielikylpyleirille Minnesotaan. Kotona Aino puhui aina suomea kahdelle tyttärelleen.
Tanssiminen on ollut Ainon mieliharrastuksia. Miehensä Elisin kanssa pari saattoi käydä jopa kolme kertaa viikossa tanssimassa.
Ainolla oli kiire myös muiden harrastuksiensa kanssa. Vietnamin sodan aikana hänen tyttäriensä partiotyttöjoukko lähetti kirjeitä sotilaille, partiotytöt tekivät Ainon johdolla myös kaksi matkaa Meksikoon.
Aviomies Elis oli Sibelius Bredablick Mason Lodgen vapaamuurari.
Ainolla oli monta vuotta mielenkiintoinen työ LOOK-aikakausilehdessä markkinatutkijana. Ainon tehtävänä oli pystyttää yksisuuntainen peili kampaamoihin ja kauneussalonkeihin ja selvittää, mitä lehtiä ja mitä niiden artikkeleita naiset lukivat istuessaan papiljotit päässä tukankuivauksessa ja kynsiä hoidettaessa. Lehden artikkeleita sitten muokattiin Ainon tutkimustulosten mukaisiksi. ”Vakoilin naisia selvittääkseni heidän suosikkiartikkelinsa”, nauraa Aino vieläkin toimenkuvastaan.
Aino täyttää vuonna 2024 Ystävänpäivänä 103 vuotta. Ainon mielestä pitkäikäisyyden ja äärimmäisen terävän muistin salaisuus ei ole mikään salaisuus, tarvitaan vain suomalaista perusruokaa, lihapullia, perunamuusia, lipeäkalaa, vispipuuroa, viiliä ja välillä lanttulaatikkoa. Sitten Aino muistaa myös, ”niin ja tietysti harjoittelua, tanssimista, naisvoimistelijoita ja ikuista uteliaisuutta.”
Ainon muisti on todella ihmeellinen, nykyisin ainakin häiriöisellä puhelinlinjalla puhuttaessa Aino puhuu mieluummin englantia, mutta aina välillä puhe kääntyy suomeksi. Aino muistaa asioita 1920-luvulta yhtä hyvin kuin eilisen pääuutisia, nykypäivän tapahtumat Aino seuraa tietysti televisiosta, mutta on edelleen ”New Yorkin Uutisten”, nykyisen Amerikan Uutisten tilaaja. Avaruusasiatkin kiinnostavat, onhan toinen tyttärentytär NASAn lennonjohdossa ja tyttärenpoika Yhdysvaltojen ilmavoimissa.
Onnittelemme 103-vuotiasta Ainoa digitaalisilla kukkasilla Ystävänpäivänä 2024 ja toivomme hänelle monta, monta vuotta lisää.
Timo Vainionpää
USAsuomeksi
Helmikuussa 2024
Artikkeliin on käytetty puhelinhaastattelun lisäksi Finlandia Foundation New York Chapterin Binnie Kirkin tekemää Ainon haastattelua vuodelta 2021.
Ameriikan ihmisiä 