Etelä-Floridan Messut – käymisen arvoinen paikka

Etelä-Floridan Messut – käymisen arvoinen paikka

IMG_7880Eteläisessä Floridassa, Southern Boulevardin varrella olevalla Messukentällä on menossa mammuttimainen South Florida Fair- tapahtuma.
Messukentälle on kerääntynyt yli 3000 näytteileasettajaa, ruokakojuja ja myyntipaikkoja yhden kaupungin verran, erilaisia huvituksia, kummitusjunia ja kaikenlaisia kieputtimia vielä toisen kaupungin verran. Vapaaehtoisia avustajiakin on lähes 1000. Messuille odotetaan noin puolta miljoonaa kävijää 17 päivän aikana, jolloin messut ovat avoinna.

 

Doreen Marcial Poreba toimii messujen, tämän ja muutaman muunkin lehdistöpäällikkönä. Doreen kertoi messujen alkaneen jo vuonna 1912, tavoitteena edistää silloin Floridan  maataloutta. Messuilla palkittiin jo silloin parhaimmat lehmät ja sonnit, kukot ja porsaat. Nyt palkintonauhoja jaetaan lähes 5000 kappaletta lajiensa valiolle ja porsaillekin on oma juoksukilpailunsa.

IMG_7885

Maatalousnäyttelyn leima on messuilla edelleen ja Doreenin mielestä halutaan myös tulevaisuudessa säilyttää. Messukentästä suuren osan vievät edelleen hevostallit, nautojen  esittelyareenat ja kanien ja kanojen häkit. Erilaiset ja erikoisemmat traktorit ja muut maataloustyökoneet ovat vielä saaneet oman paikkansa, mutta alue näyttää kutistuvan vuosien mittaan.

 

Uutuutena tälle vuodelle oli ”Ötököiden valtakunta”, jossa pääsi maistelemaan paahdettuja heinäsirkkoja ”Eat the bug” osastolla. Kovin pitkää jonoa ei kyllä maistiaisiin tullut. Näytteilleasettajat olivat hyvin tietoisia Suomessa kokeiltavan ”ötökkäleivän” lanseerauksesta, Yhdysvalloissa kuitenkin viranomaisten penseys ei salli heinäsirkkaleivän myyntiä. Hyönteisten kovat kitiinikuoret saattavat myös aiheuttaa allergikoille ongelmia.

IMG_7878

Suurimman osan messualueesta täyttää huvittelukeskus, satoja kieputtimia pysty- tai vaakasuuntaan, kaikkea mahdollista rihkamaa ja ruokakojuja täynnä oleva alue. Tarjolla on tietysti hattaroita, vohveleita ja ”corn dogs”, maissijauhossa kieritettyjä uppopaistettuja makkaroita. Palanpainikkeeksi tarjotaan virvoitusjuomien lisäksi olutta isossa tai vielä isommissa lasissa.

 

Oman lukunsa ansaitsee alueen yli rauhallisesti kulkeva köysirata, josta on todella mukava katsella alueen hyörinää. Kauaskatseisimmille sopii varmaan myös Yhdysvaltojen korkein siirrettävä 47 metriä korkea maailmanpyörä, jonka huipulta aukeaa auringon laskiessa upeat maisemat jo kauemmaksikin.
500-tonniseen, kolmessa päivässä koottuun maailmanpyörään on rakennettu myös puoli miljoonaa led-valoa, jotka syttyessään valaisevat upeasti koko alueen.

IMG_7712

Ulkoalueella on kieputtimien ja ruokakojujen lomaan saatu mahtumaan muutama esiintymislava, joissa esiintyy vuorollaan koulujen big bandejä, kahlekuningas tai oikeastaan –kuningatar, laulajia ja jumppalapsia muun markkinahumun keskellä.
Alueen päärakennukseen, kahteen halliin on kerätty tavanomaisempia tavaroita toimittavia esittelijöitä, Tarjolla on erilaisille mutkille taipuvia sänkyjä, hierontatuoleja, jatkojohtoja, porealtaita ja vaikka uusia autoja. Kaikilla tuntuu olevan jotakin ”juuri sinulle”.

 

Päärakennuksessa on kaksi sisäesiintymislavaa, toisessa pyörii upea jääshow, toisessa  on koirien tottelevaisuussirkusta ja hypnoosinäytöksiä kiinalaisen aktobaattiesitysten välillä.

IMG_7729
Jääshown katsomosta löytyi myös suomensukuisia, Oulusta oli paikalle saapunut Leena Liukkonen kanadansuomalaisen Marketta Kosken kanssa miesväen mennessä ihmettelemään kuinka se kuuluisa sika petraa juoksuaan.  Molemmat naiset kertoivat olevansa jo moninkertaisia messukävijöitä ja tulleensa juhlahumua katsomaan koko päiväksi, eniten ihastusta olivat tähän mennessä herättäneet juuri akrobaattishow ja nyt jääshow. Erityisesti mieleen oli kyllä myös pikkunälkään hankittu ”elefantinkorva”, jota kuulemma ei tarvitse enää toista kertaa kokeilla.

 

Etelä-Floridan Messut on vuosittainen tapahtuma, joka kerää paikalle puoli miljoonaa kävijää 17 päivän aikana. Tutustuakseen edes pintapuolisesti tarjontaan, ja tietysti nähdäkseen kaikki pääsylipun hintaan sisältyvät esitykset pitää aikaa varata vähintäin koko päivä.

 

Kuten Doreen Poreba sanoi vanhan kliseen uhallakin, tarjolla on ”kaikkea kaikille”. Tähän ei voi muuta kuin todeta ”tosi on”.

Menkää itse katsomaan.

 

Katso lisää kuvia, klikkaa tästä

 

Timo Vainionpaa

Mainokset

Panttereiden 2018 kausi saatiin alkuun  – uusi jääkiekkokausi, uudet miehet.

Panttereiden 2018 kausi saatiin alkuun  – uusi jääkiekkokausi, uudet miehet.

Vanha sanonta, älä fixsaa, ellei se ole rikki.

 

Laskujeni mukaan edustusjoukkueessa on 10 uutta miestä, kolme pakkia ja seitsemän  hyökkääjää.

 

Suurin menetys poistujien listalla on Jaromir Jagr. Jagr kävi opettamassa Floridan nuorelle joukkueelle, kuinka peliä pelataan. Hänen ketjukavereidensa yhteenlaskettu ikä ei edes yltänyt Jarimirin omaan ikään 45.

 

Jagrin titteli, oikean laitahyökkääjän lisäksi, tulisi olla, hockeyprofessori.

 

Niin se vain on NHLssä. Koskaan ei tiedä, kenelle kellot soi ja maisemat vaihtuu äkkiä toisellepuolelle mannerta. Jussi Jokinen koki Jagrin kanssa saman kohtalon, Peltonen pelaa nyt Edmontonin riveissä.

 

Onneksi Jaromir sai pestin Galgary Flames joukkueeseen. Kauan hän sai odottaa 1 miljoonan sopimusta. Aivan kauden alkupäiviin asti. Olisi ollut kova paikka, jos niin komean ammattilaisuran jälkeen, hän olisi joutunut poistumaan takaovesta, ilman uutta sopimusta.

 

Ei liene sattuma, että Panttereiden joukkueesta löytyy aina suomalaisia pelaajia. Olisiko siihen syynä miesten kiekkotaidot, vai ehkä hiukan meidän täällä asuvienkin ansiota, Nyt saamme  seurata Aleksander Barkovin kotipelejä omassa hallissa Sunrisessä.

 

Uusi A – kirjaimella merkattu pelipaita onkin Sashan tämän kauden komistus. Barkov tuntuu löytäneen vakiopaikan Floridan joukkueessa ja pitää A-kirjainta suurena huomionosoituksena. Assistant Captain-merkki on luottamuslause joukkueen johdolta sekä muilta pelaajilta. Yksi kirjain velvoittaa toimimaan sen mukaisesti.

 

Barkov johtaa antamalla esimerkkiä muille. Sasha ei ole erikoinen verbaalitaituri pukukopissa eikä jäälläkään. Sasha antaa mieluummin tuloksien puhua puolestaan.

barkovvideo
Barkov pelin jälkeen

Videolla on Sashan ajatuksia viime lauantaina Tampa-pelin jälkeen pukukopissa. Jännittävän pelin Pantterit voittivat,  pukukopissa tunnelma oli sen mukainen. Näyttääkin siltä, että kasassa on tälle kaudelle hyvä joukkue. Luottamusta on omiin kykyihin, sen huomaa valmentajissa ja pelaajissa.

 

Antaa Sashan kertoa itse videolla. Klikkaa kuvaa ja käynnistä video.

 

 

Eero Kalenius

Marko Mesiäislehto – insinööristä pastoriksi

IMG_5598
Marko Mesiäislehto toimistossaan Kotikirkolla

Marko Mesiäislehdolla oli Suomessa ollessaan puolessa välissä neljättäkymmenettä ikävuottaan kaikki hyvin; koulutus, työpaikka, perhe ja omakotitalo. Takana oli IT-insinöörin koulutus ja nyt oma perhe ja hyvä työpaikka Rautaruukin kehityspäällikkönä.  Fyysinen kuntokin oli hyvä urheiluharrastuksista,  pesäpalloa ja painia,  kuten pohjalaispojalle sopiikin.  Suomenmestaruuskisojen mitaleitakin on tullut molemmissa lajeissa. Tunnustuksellisena kristittynä Marko on ollut 16-vuotiaasta alkaen, joten perinteiset pohjalaiset paheet, puukot ja puntarit olivat jääneet vähemmälle.

 
Sitten ”sattuma” iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhdysvaltojen vihreän kortin viisumiarpajaisissa tuli päävoitto ja perheelle mahdollisuus muuttaa Amerikkaan. Kortin varsinainen voittaja oli vaimo Eveliina, joten siivellä lähdettiin Amerikkaan, naurahtaa Marko.

 
Marko Mesiäislehdon harvinainen sukunimi on samaa perua kuin monilla muillakin pohjalaissuvuilla. Paikkana Mesiäislehto on ollut Pohjanmaalla Soinissa, tilalla asuneet saivat sukunimekseen talon tai tilan nimen lähes automaattisesti. Mesiäislehtoja oli vuonna 1970 väestörekisterissä vain 19 henkilöä, vuonna 2016 Mesiäislehtoja löytyy jo jopa 25. Muuta sukua  lopulta löytyy kyllä vähän kauempaakin, Mesiäislehto on kytketty samasta Soinin kylästä kotoisin olevaan Keisarin sukuun. Tästä suvusta lähdettiin Amerikkaan jo 1632 Amerikan ensimmäisten suomalaisiirtolaisten joukossa.

 

Lapsuutensa Marko on kuitenkin elänyt Alajärvellä, josta hän myös valmistui ylioppilaaksi. Markon veli työskentelee perheensä kanssa Tansaniassa kehitysyhteistyöjärjestö FIDA:n palveuksessa.

 

 

Koulunkäynti Alajärvellä oli Markolle helppoa, läksyjä ei paljoa tarvinnut lukea. Armeija kutsui miestä koulujen jälkeen ja siellä miehestä tehtiin pioneerivänrikki, luutnantin ruusu lisätiin kaulukseen kertausharjoituksissa käyntien jälkeen.
Markon omana ajatuksena siinteli jo nuorena papin ura, mutta ehkä enemmän ympäristötekijöistä johtuen, tai sitten Jumalan johdatuksesta, teknokratia voitti teologian. Niin Markosta tulikin hyvin nyky-Suomeen sopiva IT-insinööri.  Nuori Jyväskylästä valmistunut insinööri sai työpaikan kotiseudultaan Alajärveltä Rautaruukki-yhtiöstä ja pian johtamistaitoinen, ulospäinsuuntautunut ja puhevalmis IT-insinööri olikin yhtiön kehityspäällikkö. Yhteistyötaitoja tarvittiin, kun Rautaruukki-konsernissa siirryttiin hajautetusta tietojenkäsittelystä keskitettyyn tiedonhallintamalliin. Yhtiöön myös lisättiin osia Itä-Euroopassa toimivista yrityksistä, joka tiesi kehityspäällikölle kymmeniä matkoja myös Venäjälle. Marko toimi Rautaruukin tehtävissä osan aikaa myös yhtiön pääkonttorissa Helsingissä vastuualueenaan prosessien kehittäminen.

 

Matkustaminen ei kuitenkaan ollut pelkästään työn mukanaan tuomaa. Markosta oli tullut myös  helluntaiseurakunnan evankelista. Vapaaehtoisena evankelistana Marko kiersi välillä maakuntaa ja osallistui aktiivisesti helluntailiikkeen toimintaan Suomessa. Politiikkaakin mahtui vähän mukaan, Marko oli myös Seinäjoen tarkastuslautakunnan jäsen.

 
Marko oli käynyt tutustumassa floridalaiseen elämänmenoon Floridassa järjestelyillä Talvipäivilla  2005.  Kun sitten kasvatustieteen kandidaatiksi ja maisteriksi varhaiskasvatustieteistä opiskellut Eveliina suostui Markon vaimoksi, häämatkalle lähdettiin 2006 Karibialle.

 

Kuten elämässä yleensä, moni asia tapahtuu yllätyksenä; Yhdysvaltojen vihreän kortin vuosittaisessa arvonnassa annetaan Yhdysvaltoihin maahanmuuttolupa,  ”Green Card”, 50.000:lle maahan haluavalle. Arvontaan osallistuu maailmanlaajuisesti mijoonia toivorikkaita (vuonna 2015 yli 9 milj), Euroopasta onnekkaita onmuutama prosentti hakijoista. Suomesta voittajia löytyy vuosittain vain muutama. Markon Eveliinan nimissä jättämä tosite osoittautui kuitenkin voittoarvaksi ja niin perheellä oli edessä todellinen elämän T-risteys.

 
Perheessä tehtiin suuria päätöksiä ja uskottiin Jumalan johdatukseen. Mesiäislehdot päättivät ottaa haasteen vastaan ja muuttaa siirtolaisiksi Floridaan Markon saatua paikan floridansuomalaisten helluntailaisten  yhteisön pastorina 2016. Keväällä, toukokuussa 2017 tapahtuneessa äänestyksessä Marko Mesiäislehto valittiin Floridan suomalaisalueella toimivan, uudelleen yhdistyneen helluntaikirkon, Kotikirkon pastoriksi vastaamaan seurakunnan toiminnasta .

 

markoperhe
Mesiäislehdon perhe Lantanassa. Kuva Rodney Paavola

Mesiäislehdon perheessä on vanhempien lisäksi kaksi tytärtä ja kuopuksena poika Sebastian. Salma ja Selina ovat jo Floridassa koulussa ja Sebastiankin pääsee nyt neljävuotiaana amerikkalaiseen esikouluun.  Tytöille ei kielimuuria juuri ollut  Salman käytyä Seinäjoella englanninkielipainotteista koulua. Vajaan vuoden Floridassa olon jälkeen, tytöt ovat jo ”Straight A” oppilaita. Sebastianin aloittaessa esikoulunsa syksyllä Eveliinallekin avautunee mahdollisuus tutustua amerikkalaiseen työelämään, jatkossa Eveliina toimii Kotikirkon pyhäkoulun opettajana ja koordinoi työtä lasten parissa.

 

Ympäristön nyt vakiintuessa ja perheen päästessä muuttamaan Kotikirkon pappilaan, myös Marko saa mahdollisuuden toteuttaa vanhan unelmansa. Marko on kirjautunut mukaan työn ohella opiskeltavaan teologian maisteri-ohjelmaan, South Florida Bible School & Theological Seminary.  ”Opiskelu estää paikalleen jämähtämisen”, sanoo Marko. ”Olen hyvin iloinen työn ohella opiskelumahdollisuudesta, ensi syksynä minulla on mm. hermeneutiikan opintoja”, kertoo Marko.

 

Mesiäislehdot odottavat mielenkiinnolla tulevia vuosia. ”Tulevat vuodet tulevat olemaan kädet täynnä työtä seurakunnan hoidossa, siinä aikaisempi kokemus suuren yhtiön kehityspäällikkönä ja toiminta hengellisessä työssä ovat suurena apuna tehtävässä”, toteaa Marko rauhallisesti.

 

Timo Vainionpaa

Tapio ja Anja Salin – Uudeltamaalta Uudelle mantereelle

 

sa
Tapio ja Anja Salin

Tapio Salin ei usko horoskooppeihin, insinöörimies kun on. Tapio on kuitenkin syntynyt kiinalaisen kalenterin mukaan Härän merkissä, joka määrittää luonteen itsenäiseksi ja itsevarmaksi, joskus härkäpäiseksi johtajatyypiksi, joka arvostelee ihmisiä heidän sanojensa ja tekojensa mukaan.

Tapio Salin syntyi Suomessa, Röykässä Nurmijärvellä noin 80 vuotta sitten Martti Ahtisaaren ikätoverina. Espanjassa riehui toisen maailmansodan alkusoittona sisällissota, Japani valloitti Kiinaa ja San Franciscossa avattiin Golden Gate-silta.

Tapion syntyessä  20 vuotta vanhan itsenäiseen Suomeen 1930-lukua leimasi aikojen kahtiajakoisuus, alkupuolisko oli synkkää puutteen aikaa, vuosikymmenen loppupuoli puolestaan vahvaa talouden nousua, jonka sitten katkaisi 1939 marraskuussa alkanut Talvisota.

Tapion vanhemmilla oli pieni maatila Röykässä pohjoisella Uudellamaalla. Tapion isä oli valtion metsänvartija, joka varsinkin talvisaikaan oli erittäin kiireinen järjestellessään alueen metsätöitä. Tapion kolmen kilometrin koulumatka Korven kansakouluun Röykässä tehtiin hiihtäen tai kävellen, polkupyörää kun ei ollut. Kesällä piti tehdä peltotöitä ja talvella olla apuna metsätöissä.

Oppikoulun Tapio kävi Nurmijärven Yhteiskoulussa, jonne onneksi pääsi linja-autolla. Vuodet kuluivat vapaa-aikoina pesäpalloa ja jalkapalloa pelaten, uimassa ja kalassa Sääksjärvellä ja talvella hiihtelemässä upeissa Salpausselän metsissä Sääksjärven ympärillä.

Tapio kertoi kuinka hän oppikoulun loppuvaiheessa sanoi isälleen haluavansa opiskella insinööriksi jolloin hänen isänsä vastaus oli : ”Kyllä nämä maatyöt aina löytää, mene vaan”. Tästä kannustuksesta kiitollisena Tapio pyrki Helsingin Teknilliseen Oppilaitokseen, johon  hänet hyväksyttiin sähkötekniikan opintosuunnalle.

 

wedding1960
Häitä vietettiin 1960

Vuonna 1958 Suomen Ilmavoimien lentokonemekanikkokurssin jälkeen Tapio tutustui Anjaan, joka oli kesäharjoittelijana Kiljavan keuhkotautisairaalassa, jonne sopivasti oli vain kilometri matkaa uudesta kotitalosta. Seurustelu eteni nopeasti, Anja ja Tapio menivät kihloihin 1959 kesällä ja häitä pidettiin seuraavana vuonna.

Tapion opiskeluajan pariskunta asui Helsingissä, Pakilassa olleen omakotitalon yläkerrassa vuokralla,  Anja kävi töissä Teratessa ja myöhemmin Karl Larkin laboratorissa Helsingissä. Tapio oli töissä kesäkuukaudet etupäässä Strömbergin tehtaalla Pitäjänmäellä. Tytär Tuula-Annelikin tuli mailmaan ja hänen tehtävänään oli käydä päivähoidossa.

Tapio valmistui sähköinsinööriksi keväällä 1963 ja aloitti insinöörin työt tutussa paikassa Strömbergin tuotekehittelyosastolla Pitäjänmäessä Helsingissä, paikka oli tullut tutuksi jo harjoitteluvuosien  aikana. Strömberg oli siihen aikaan johtava sähkömoottorien, generaatorien ja muuntajien valmistaja Suomessa ja kehityksen kärjessä myös Euroopassa. Strömberg järjesti myös nuorelle insinööriperheelle työsuhdeasunnon Ruskeasuolle.

Tapiolle avautui keväällä 1965 mahdollisuus hakea Yhdysvaltoihin vaihtovierailuinsinöörin paikkaa vuodeksi. Miettimättä sen pidempään Tapio lähetti hakemuksensa, ulkomaille  muuttaminen oli jo pitkään ollut haaveena.
Heinäkuuhun mennessä ei vastausta kuitenkaan ollut vielä kuulunut. niin Tapio soitti kärsimättömänä Yhdysvaltojen lähetystöön Kaivopuistoon.  Nopeata englantia puhuva henkilö antoi kuitenkin Tapion ymmärtää asioiden edistyvän ja lisätietoja olevan tulossa. Valinnasta ei ollut kuitenkaan vielä mitään tietoa, joten jännitys vain lisääntyi.

Parin viikon kuluttua tuli lopulta myöhään illalla erikoispostilähetys Yhdysvaltojen  lähetystöstä. Postissa kerrottiin Tapion tulleeni hyväksytyksi ja töihin pitäisi lähteä joko Westinghousin palvelukseen Ohioon Bellefontaineen  pienmoottoritehtaalle tai lampputehtaalle Clevelandiin. Päätös oli tehtävä viikon sisällä. Tapio valitsi Bellefontainen ja näin Salinin perhe oli kuukaudessa valmis muuttamaan Yhdysvaltoihin.

Vastaanotto Westinghousilla ja Bellefontainen kaupungissa oli loistava.  Tulokasperhettä haastateltiin paikallisissa lehdissä ja ”Welcome Wagon”-toimikunta  pyöritti perhettä ympäriinsä tutustumiskierroksilla.

Tapio aloitti työt tehtaalla välittömästi, autokin piti ostaa kulkemista varten. Tuula meni kokopäiväiseen leikkikouluun, jossa hän sai mainion pohjan englannin kielen oppimiseen. Westinghousen tehdas oli pitkälle automatisoitu, siellä noin 300 työntekijää valmisti 3000 pienmoottoria vuorokaudessa kahdessa vuorossa.

Tämä vuoden mittainen vaihtovierailukausi oli Salinin perheelle erittäin positiivinen. Koko perhe sai erinomaisen englanninkielen  perustan ja Tapiolle tuli kokemusta amerikkalaisesta prosessiautomaatiosta. Koko perhe sai monia ystäviä, amerikkalaisten kanssa tunnetusti on helppo tutustua ja tulla toimeen.

Vaihtovierailu kesti sopimuksen yhden vuoden, mutta vierailuvuoden jälkeen Yhdysvaltoihin ei saanut palata kahteen vuoteen.  Niinpä vuoden kuluttua tavarat ja auto pakattiin kuljetuskuntoon  ja perhe muutti takaisin Suomeen.

Suomessa Tapio sai suunnittelupäällikön paikan pienessä sähkömoottoritehtaassa ja kaikki näytti olevan hyvin.

Mielipiteet kuitenkin muuttuivat jo ensimmäisen Suomen vuoden aikana. Tapio ehdotti Anjalle paluuta Amerikkaan, onhan ”ympyrät siellä paljon isompia kuin Suomessa”. Niin Tapio jätti Anjan suostumuksella siirtolaishakemuksen Yhdysvaltojen lähetystöön. Hakemuksen käsittely kesti vuoden ja juuri kahden vuoden karanteenin päättyessä lähetystöstä tuli ilmoitus hyväksynnästä ja lupa muuttaa Yhdysvaltoihin.

Tapio oli viimeisen vuoden aikana lueskellut amerikkalaisia lehtiä kuten ”Machine Design” ja lähetellyt kirjeitä yhtiöille, jotka ilmoittelivat avoimista insinöörin paikoista. Singer Co. Diehl Division Somervillessä New Jerseyssä tulleessa vastauksessa kehoitettiin ottamaan yhteyttä maahan saapumisen jälkeen.

Salinit saapuivat New Yorkiin syksyllä 1969 ja työpaikan haku alkoi. Työtä haettiin ensin  Connecticutista, jota suomalainen insinööriystävä oli suositellut. Asiat eivät kuitenkaan edenneet Tapion mielestä tarpeeksi nopeasti, niin Tapio päätti soittaa Singer Companylle aikaisemman ehdotuksen mukaisesti.

Singerille tarvittiin soitto ja tapaaminen saatiin sovittua, toisen käynnin jälkeen Tapiolle luvattiinkin paikka insinöörinä. Singer Companyn Diehl Division valmisti elektroniikkatuotteita USAn ilma- ja merivoimien käyttöön ja oli alkuna Tapion yli 30 vuoden uralle elektroniikateollisuuden palveluksessa.

Anja sai paikan Chanelin hajuvesitehtaan laadunvalvontatehtävissä, tähän auttoi Anjan kokemus Karl Lark-yhtiöstä Helsingistä.

Tapio toimi Yhdysvalloissa johtavana insinöörin ja teknillisen ryhmän vetäjänä  kaikkiaaan kuudessa yhtiössä, Singerin jälkeen  tulivat Exxon Office Systems, Mars Electronics International, General Electric Airspace, Symbol Technologies ja Inrange Technologies. Vielä tänäkin päivänä kansainvälisellä avaruusasemalla on painettujen piirien asennuksia, jotka tehtiin Tapion johdolla General  Electricin Airspace tehtaalla New Jerseyssä.

IMG_5466
Eeva Penttinen

Manvillessa Salinit tapasivat monia suomalaisia ystäviä. Hauskin tapaus oli, kun Eeva Penttinen oli selannut alueen mahtavaa puhelinluetteloa ja löytänyt sieltä Salinien nimen. Aktiivinen Eeva soitti oitis numeroon ja tuli käymään. Näin ystävyys ja yhdessäolo alkoi.

Tapion saatua paikan Exxon Office Systems-yhtiössä Salinien perhe muutti Downingtoniin, Pensylvaniaan. Anja sai työpaikan Burroughsin maineikkaassa tietokoneyhtiössä järjestelmien asennusosastolla työryhmän vetäjänä.
Tapio toimi Exxonilla vanhempana valmistusinsinöörina vastuualueenaan painettuen piirien valmistusprosessi ja automatisointi. Tuote oli maailman ensimmäinen täysin elektroninen kirjoituskone, jossa oli myös CD-asema. Laite toimi kuin tietokone ja tulostin yhdistettynä.

Tapio halusi myös kohentaa opiskeluitaan amerikkalaisilla arvosanoilla ja kirjottautui Drexelin Yliopistoon Philadelphiassa MBA tutkintoa varten ja PennStaten Yliopistoon Master  of Engineering Science-tutkinnon suorittamista varten. Tapio sai molemmista yliopistoista todistuksen suoritetusta loppututkinnosta.

friends
Ystävät koolla. Vasemmalla on Robert Heist (Bob) juoksu ja pyöräilykaveri 15 vuoden ajalta ainakin,
oikenpuoleinen on Cornelius Myrphy (Neil). Neil Eastern Regional Sales Manger, 
Universal Instruments,  Binghampton NY.

Töissään Tapio tapasi Neil Murphyn ja Bob Heistin, samoin kuin Slatowskien ja Kellyn perheet, joista muodostui Salinien ”laajennettu amerikkalainen suku”. Monia hauskoja asioita tapahtui, kun tämä joukko oli koolla.

Tapio ja Neil päättivät hankkia venekapteenin paperit, vaimot vastaavasti osallistuivat perämieskurssille. Koulutuksen päätyttyä herrat kapteenit lähtivät koepurjehdukselle Tapion Boston Whaler purjeveneellä läheiselle suurelle järvelle. Ilta kuitenkin koitti, eikä tuoreita kapteeneita kuitenkaan kuulunut takaisin. Lopulta myöhään illalla kapteenit kuitenkin ilmaantuivat kotiin ja kertoivat veneen olleen kulkukelvoton yritettäessä luovia vastatuuleen.

Kapteenit olivat joutuneet hakeutumaan rantaan missä vain pääsivät, kävelemään pitkään takaisin autolle ja sitten ajamaan takaisin hakemaan venettä. Venettä vedestä nostettaessa kapteenit huomasivat, että nostoköli oli ollut koko ajan ylhäällä…., ei ole ihme että luovimisesta ei tullut mitään.

 

20170427_145418
Pittsburgin Maraton 1985

Tapio ja Bob keksivät myös alkaa harrastamaan juoksua ja pyöräilyä. Tapio oli saanut päähänsä, että hän juoksee 5K, 10K, puolimaratonin ja maratonin ennen 50-vuotispäiviään. Bob Heist oli uskollinen harjoituskaveri ja yhdessä miehet harjoittelivat ja osallistuivat juoksuihin. Lopulta huipentumana Tapio ja Bob osallistuivat Pittsburghin maratoniin  1985, joka oli ”First Annual Pittsburg Marathon. Viiden tunnin ylittäneet ajat eivät olleet miesten mielestä kovin imartelevia, mutta ensimmäisessä maratonissa ei aika olekaa tärkeintä vaan, että matka on juostu maaliin saakka. Tapio ja Bob olivat juosseet harjoituksena  puolimaratonin vain kaksi viikkoa aikaisemmin Amishien alueella Pennsylvaniassa.

20170427_145344
Pyöräily oli pitkään harrastuksena

 

Pitkien matkojen juoksut ja niihin harjoitteleminen oli kuitenkin liian kovaa polville ja niin ”dynaaminen duo” päätti siirtyä pyöräilyyn. Tutulla härkämäisellä itsepäisyydellä aloitettu harjoittelu huipentui osallistumiseen noin 280 kilometrin Philly to Shore pyöräilytapahtumaan. Näitä pyöräilytapahtumia oli 5- 8 vuoden aikana eikä kovin pahoja haavereita onneksi sattunut. Tosin kerran Tapio joutui kolmeksi päiväksi sairaalaan kaaduttuaan toisen pyöräilijän aiheuttamassa kolarissa. Kolareita voi sattua kun tiellä on samanaikaisesti 2000-4000 pyöräilijää.

Eläkeiän tultua Salinit muuttivat lopulta Floridaan, Boynton Beachiin vuonna 2003. Tapiosta ja Anjasta tuli nopeasti paikallisten yhdistysten, erityisesti Suomi Talon kantavia voimia. Tapio toimi kymmenen vuoden ajan Suomi Talon puheenjohtajana ja nosti puheenjohtajakaudellaan melkein rahattoman Suomi Talon menestyväksi yritykseksi.

IMG_1889
Tapio Salin 2014

Tapio toimi myös Floridan suomalaisen lepokodin johtokunnassa monen vuoden ajan määrätietoisena Lepokodin uudistamisen puolestapuhujana. Monet muutoksista ovat kuitenkin edelleen tekemättä  yrityksen rahoitusvaikeuksien vuoksi.

Salinin perheen elämä Yhdysvalloissa on ollut työntäyteinen, värikäs ja onnistunut. Perhe on kohtalolleen kiitollinen ja tyytyväinen päätöksestään lähteä Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi.

”Jos nuorille ihmisille vieläkin avautuu mahdollisuus muuttaa Yhdysvaltoihin vaihtovierailijana, työkomennukselle, opiskelemaan tai muulla tavalla, niin voin ehdottomasti suositella maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa kyllä joutuu tekemään paljon töitä eikä Suomesta tuttuja turvaverkkoja ole nimeksikään, mutta työkokemuksesta Yhdysvalloissa on aina suuri etu, vaikka sitten myöhemmin päättäisikin palata Suomeen takaisin”, sanoo Tapio Salin.

Tapio Salin vietti 80-vuotispäiviään Floridassa, Boynton Beachissa 15.4.2017

Tuula, Tapio ja Anja Salinin antamasta aineistosta toimittanut Timo Vainionpää

FinnsConnect South Florida –ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa

FinnsConnect South Floridan tehokkaat nuoret naiset perustivat pikavauhtia uuden Finlandia Foundationin jäsenjärjestön Etelä-Floridaan Pembroke Pinesiin, noin tunnin ajomatkan päähän varsinaisesta suomalaisalueesta.

”Eteläisessä Floridassa on itse asiassa paljon suomensukuisia lapsiperheitä. Alueellamme varsin usein vain perheen toinen puolikas on suomalainen, mutta myös kokonaan suomalaisiakin perheitä on mukavasti alueella. Aika monet suomalaisperheet ovat jossain tekemiseissä risteilyteollisuuden kanssa, samoin täällä on isojen suomalaisyritysten työntekijöitä Koneelta, Wärtsilästä, ABBlta ja niin edelleen.” kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Kati Mäkinen, joka itse toimii kiinteistövälittäjänä.

”Johtokunnassamme on nyt seitsemän jäsentä, kaikki naisia. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme myös enemmän miehiämme mukaan, ettei yhdistyksestä tulisi kokonaan akkakerhoa”, vastailee Kati pilke silmäkulmassa. ”Ensimmäisen kerran olimme esillä keväällä Lake Worthin Midnight Sun Festivalissa omalla osastollamme ja saimme silloin todella paljon kyselyitä toiminnastamme ja myös uusia jäseniä.”

Meillä on hienoja suunnitelmia vielä tälle vuodelle. Järjestämme erilaisia kokoontumisia, syksylle olemme nimenneet päätavoitteeksi ”Ruska Festivalin”, sen muoto on tosin vasta hahmottumassa.

FinnsConnectin C.B Smithin puistoon Pembroke Pinesiin järjestämään Vappu Picniciin saapui hienosti väkeä, yhteensä toistasataa. Aika mukavasti oli Picniciin saapunut vieraita myös hieman pohjoisempaa tutustumaan uuteen Finlandia Foundationin jäsenjärjestöön.

Varttuneemman suomalaisväestön kokoontumisista poiketen oli mukava myös nähdä juhlissa paljon lapsia, joille oli järjestetty omaa ohjelmaa, baseballia, askartelua ja suomalaiskansallista kännykänheittoa. Tällä kerralla ei tosin kilpailtu heittojen pituudella vaan tarkkuudella. Ja olihaan siellä myös ”Mölkky”, suomalaisten vastaveto rankalaisten petanque-pelille.

Hienoa, että FinnsConnect South Florida on saanut toimintansa käyntiin, erityisen iloisia pitää olla nuorten lapsiperheiden mukanaolosta.

Pastori muuttaa perheineen Floridaan, perheestä löytyy vahva tuki

miaHagman

Floridassa Lake Worthissa Luterilaisen St. Andrewin kirkon seurakunta on odottanut pitkään valitsemansa papin saapumista palvelukseen. Vihdoin papin saapuminen on varmistunut, kun pastori Mia Hagman muuttaa Floridaan perheineen maaliskuun lopulla.

Muutto Amerikkaan ei Mia Hagmanille ole mikään outo juttu. Mia on asunut Yhdysvalloissa, tarkemmin sanottuna opiskelijana Illinoisissa 1980-kuvulla ja Washington DC:SSÄ 2000-luvulla. Kohtaamiskulma on vain viime kerrasta muuttunut: Mia muutti 2006 Yhdysvaltoihin miehensä Tapani Kaskealan mukana, nyt Mia tulee Lake Worthiin suomalaisalueen papiksi ja eläkkeellä oleva Tapani hoitaa perheen uudelleenkotoutumista Yhdysvaltoihin.

TapaniKaskeala
Tapani Kaskeala

Tapani Kaskealalla on vankka tuntemus ja tietämys yritysten rahoituksesta ja kansainvälistymisestä. Tapanin toimipaikkoja ovat olleet Helsingin Kauppakorkeakoulu, Teollistamisrahasto Oy, kaupallisen sihteerin pesti Washingtonissa kolmeksi vuodeksi, josta siirto Postipankkiin apulaisjohtajaksi. Postipankkia seurasi sitten toinen kolmen vuoden jakso Washingtonissa lähetystön kaupallisena neuvoksena ja jälleen takaisin Postipankkiin, tällä kerralla suurasiakastoiminnon johtajaksi.

Kaskealan uralla seurasi työ Brysselissä Finpron kansainvälisten hankeneuvontapalveluiden vetäjänä ja Finpron toimitusjohtajuus vuosina  2001-2006. Veri veti kuitenkin takaisin Washingtoniin Suomen suurlähetystön rahoitusneuvokseksi ja Finpron hankeneuvonnan johtajaksi vielä neljäksi vuodeksi.

Vuonna 2011 Suomen hallitus nimitti kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskealan Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokuntaan. Kaskeala korvasi silloin tehtävässä maatalousministeriksi siirtyneen Jari Koskisen.

Mittavan kansainvälisen uran tehnyt Kaskeala muuttaa nyt maaliskussa Floridan suomalaisalueelle. Asuinpaikkaa valitessa vaa’assa painoi vaimo Mian papinpesti Lake Worthissa ja 16-vuotiaan tyttären Elsan koulupaikka Boca Ratonissa. Perheen 18-vuotias poika Tuomas osallistuu Suomessa vielä ylioppilaskirjoituksiin ja isännöi perheen asuntoa Helsingissä.

Perheen Brysselin vuosina, Mia Hagmanin ollessa hoitovapaalla Rautaruukin PR-emännän tehtävistä, hän alkoi tuntea kutsumusta kirkon tehtäviin. Aikuisiällä Helsingin yliopistossa aloitetut teologian opinnot Mia sai päätökseen vuonna 2012 perheen palattua Washingtonista Helsinkiin.

Perheen Washingtonin vuosina Mia toimi alueen suomalaisseurakunnan apulaispastorina ja heidän kodistaan muodostui seurakunnan epävirallinen pappila, jossa pidettiin lukuisia lauluiltoja, lounaita ja säännöllistä piiritoimintaa.

Valmistuttuaan Suomessa teologian maisteriksi Mia ehti työskennellä Helsingin Meilahden seurakunnan seurakuntasihteerinä ennen pappisvihkimystään Kuusamoon keväällä 2015.

Mia kulkikin Kuusamon ja Helsingin väliä, kunnes kesällä 2016 aukesi paikka Lake Worthissa, Floridassa. Mia valittiin virkaan St. Andrewin kirkkoon ja Mian toivottiin voivan aloittaa työnsä jo kesällä 2016. Yhdysvaltojen siirtolaisvirasto oli kuitenkin eri mieltä. Mian työnsä vuoksi tarvitsemaa R-1, uskonnollisen yhteisön työntekijän työlupaa vain ei kuulunut, vaikka asialla oli mm. aikaisempi West Palm Beachin pormestari, nyt toista kauttaan Washingtonissa edustajainhuoneessa  Floridan edustajana toimiva Lois Frankel. Lopulta työlupa ja sen myötä  viisumi kuitenkin heltisivät. Samalla myös Tapani sai aviopuolisolle kuuluvan R-2-viisumin.

Tapani on hieman hämmentynyt tämänkertaisesta Yhdysvaltoihin muuttamisen kiemuroista. Työlupa- ja viisumiprosessi, kouluun rekisteröityminen, auton ja asunnon vakuutukset, ajokortti, pankkitilin avaaminen ja muut käytännön junailut vaativat arvaamattoman paljon aikaa ja papereita. Aiemmilla kerroilla suurlähetystön palveluksessa toimiminen oikaisi monia byrokratian mutkia.. ”Hyvähän se on kuitenkin kokea tämä prosessi, niin tietää mistä puhutaan maahanmuuttoon liittyvissä keskusteluissa”, Tapani toteaa.

”Asuminen Amerikassa on myös huomattavasti kallistunut verrattuna aikaisempiin kokemuksiini” sanoo Tapani todeten dollarin vahvistuneen 50 prosenttia perheen edelliseen Amerikan-jakson ajoista.

Pidempääkin perspektiiviä näkemyksiin USAsta Tapanilta löytyy. Hän oli jo kouluaikanaan Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Tähän vuoteen liittyy myös hauska yhteensattuma. Montrealin   maailmanäyttelyn aikaan vuonna 1967 Suomesta Halifaxiin purjehti suomalainen koululaiva Matti Kurki, jossa palveli myös Tapani Kaskealan veli Juhani Kaskeala, josta sittemmin tuli Suomen toinen täysi amiraali ja Puolustusvoimien komentaja.  Veljekset kohtasivatkin  tasan 50 vuotta sitten Montralissa – ja useasti tämän jälkeen Washingtonissa Juhanin Yhdysvaltojen vierailujen yhteydessä. Eräällä näistä amiraali Kaskeala vieraili myös Suomalaisten Sotaveteraanien 75-vuotisjuhlissa Lake Worthissa ja Suomi Talolla vuonna 2009.

Tapani Kaskeala kertoo aikovansa käyttää aikaansa Floridassa vaimonsa Mian työn ja perheen tukemiseen sekä urheiluharrastustensa (tennis, golf) ohella lukemiseen ja kirjoittamiseen. Hän on myös päättänyt kartuttaa kielivalikoimaansa ja opiskella espanjaa. Kaskeala on myös kiinnostunut suomalaisalueella toimivasta Suomalais-Amerikkalaisen Kauppakamarin toiminnasta.  Aikaisempaa kokemusta hänellä onkin Kauppakamarin hallituksista sekä Helsingistä että Washingtonista.

Kaskeala-Hagman perheen saaminen Floridan suomalaisalueelle on todella upea juttu. Me kaikki jo paikalla olevat toivotamme heidät sydämellisesti tervetulleiksi suomalaisyhdyskunnan vahvistukseksi.

Timo Vainionpaa

Mirjami Keskinen on sopiva sovittelijaksi

mirjamikeskinen1Suomen kunniakonsuli Peter Makila sai Ulkoministeriöstä ohjeet ja Jarmo Virmavirran kehoituksen muodostaa paikallisista yhdistyksistä juhlavuosikomitea jo vuonna 2014,  hyvissä ajoin ennen Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Teemaksi juhlistamaan Suomen Itsenäisyyttä oli valittu  ”YHDESSÄ”.  Ohjeen mukaisesti  Lake Worthin suomalaiskeskukseen perustettiin myös Suomi 100 komitea, johon  tapahtumia suunnittelemaan kutsuttiin edustajat alueen kaikilta voimatekijöiltä, alueen molemmilta haaleilta, molemmilta kirkoilta, Finlandia Foundationista, Amerikkalais-suomalaiselta Kauppakamarilta ja tietenkin Kunniakonsulaatista.

Peter Makila oli ryhmän alkuperäinen kokoonkutsuja, mutta  lopulta mukaan kutsuttiin myös  enemmän ”ulkopuoliseksi koordinaattoriksi” itseään kutsuva  Mirjami Jansson-Keskinen.

 

Mirjamilla onkin sovittelutaitoa. Floridaan 17 vuotta sitten muuttanut pariskunta toi mukanaan kaksi Tampereella syntynyttä lastaan, Floridassa lapsia perheeseen syntyi vielä kaksi lisää. Kuusihenkisen perheen pyörittämien lastenhoitoineen oman ammatinharjoittamisen  lisäksi kasvattaa varmasti neuvottelu- ja sovittelukukyä, jolle on käyttöä muussakin ympäristössä.

Lähes parikymmentä vuotta Floridassa muuttaa Mirjamin mielestä ihmistä. Turusta aikanaan  Tampereelle muuttanut Mirjami kertoo ”kulttuurishokin” olleen varmaan silloin suuremman, mutta Amerikassa asuminen vaikuttaa ihmiseen syvemmin. ”Ensimmäiset kolme vuotta siteet Suomeen olivat vahvat, sukulaisia ja ystäviä vieraili Floridassa enemmän kuin konsanaan Tampereella. Vähitellen vierailut ovat kuitenkin vähentyneet, nuorempien lasten syntymän jälkeen kotikieleksi on tullut ’sekakieli’. Puheessa vilahtelee kotona englantia suomen seassa tai suomea englannin seassa.”, tunnustaa Mirjami. ”Pidempään poissa Suomesta asunut tuntee itsensä jo jotenkin irtolaiseksi, Suomessa kaikki on jotenkin niin muuttunut ettei sitä oikein enää tunne samaksi, toisaalta taas täällä Amerikassa huomaa aina olevansa siirtolainen. Toisella maahanmuuttajapolvella asiat on jo eri lailla, silloin Suomi onkin enää vain vanhempien kotimaa”, sanoo Mirjami Keskinen.

Mirjami kutsuttiin Suomi 100-komitean koordinaattoriksi. Komitea pyysi Mirjamia ja hänen miestään perustamaan myös yhtiön, joka sai nimekseen Finland 100 Inc. Yhtiön tarkoituksena on toimia juhlajärjestelyiden osapuolena, rekisteröimättömän komitean nimissä maksujen hoitaminen olisi ollut liian hankalaa. ”Jos yhtiön tilille jää vuoden lopussa varoja, ne lahjoitetaan alueen yhdistyksille”, lupaa Mirjami.

Suomen 100-vuotisjuhlien järjestämistäminen on ollut  on ollut välillä myös hankalaa, vaikka komiteassa yhteishenki onkin ollut hyvä. ”Joustovaraa” ei kuitenkaan ole paljoa löytynyt, sesongin aikana  Floridan suomalaisalue on täynnä tapahtumia ja ”vapaita” viikonloppuja ei talojen tapahtumakalenterissa ole,  vahvistaa Mirjami.

Suurimpana hankaluutena juhlavuoden kevään järjestelyissä oli saada Suomen presidentin aikataulun vahvistus. Komitea oli esittänyt kutsun presidentille hyvissä ajoin, mutta lopullinen tyrmäys presidentin Floridan vierailulle tuli vasta marraskuussa. Komitea oli harkinnut myös juhlan järjestämistä Bryant-puistossa, mutta Lake Worthin kaupunki ei ollut tullut tarpeeksi vastaan ja puistojuhlan järjestäminen todettiin liiann työlääksi komitean voimin.

 

Komitean keskustellessa mahdollisesta presidentin vierailusta, oli komitea jo silloin todennut, että juhla järjestetään ”neutraalissa” paikassa. Niinpä Eduskunnan puhemiehen vahvistettua tulonsa Floridan suomaisalueelle, Gaala-juhla järjestetään Delray Beachin Marriott-hotellissa.  ”Se on todella hienoa, että Suomen kakkoshenkilö, Eduskunnan puhemies tulee tapaamaan floridansuomalaisia.” sanoo Keskinen.  Puhemiehen mukana Floridaan matkustavat myös alueella aikaansa muutenkin viettävä kansanedustaja Eero Lehti ja juuri SDPn puheenjohtavaaleissa esiintynyt Tytti Tuppurainen.

 

Puhemiehelle ja hänen seurueelleen on järjestetty tiivis ohjelma. Puhemiehen kalenterissa on perjantaipäivälle merkitty puhetilaisuus Suomalais-Amerikkalaisen kauppakamarin lounastapaamisessa, lauantaina on vierailut  Lepokodilla, Suomi Talolla ja lounas Kerhotalolla. Sitten onkin vuorossa jo Gaala-ilta Delrayssä. Sunnuntai-aamuna vuorossa on vielä St. Andrew-kirkon jumalanpalvelus.

 

Gaala-juhlaan on puheiden lisäksi saatu myös musiikkia. Sibelius Inspirationissa esiintyvät Finlandia Foundation Nationalin ”Spotlight musicians 2017” valitut sellisti Jukka Makkonen ja pianisti Nazig Azezian, illan päätteeksi tanssimusiikkia esittää Suomesta saapunut Fernanda.

”Gaala-juhlaan varattiin hotellista iso sali, paikalle mahtuu 200 henkeä. $100 dollarin hintaisia lippuja on vielä hieman jäljellä, mutta ovat käyneet hyvin kaupaksi”, kertoo Keskinen. Illan hintaan kuuluu kolmen ruokalajin illallinen, open bar ennen illallista ja illallisen aikana ja tietysti valet-pysäköinti. Järjestämme myös 5:30 lähtevän bussikuljetuksen Suomi Talolta Delrayhin.  Bussikuljetusta voi tiedustella Kunniakonsulaatista, paikkoja tosin on rajoitetusti”, lupaa Mirjami Keskinen.

 

Kun puhe siirtyi juhlavuoden kohokohtaan, Itsenäisyyspäivään, oli Mirjamilla vielä vain vähän kerrottavaa. ”Toivomme, että siitä tulisi koko kansan juhla, mutta alueella on vahvat kahden haalin perinteet. Emme vielä todellakaan vielä tiedä, miten asia ratkeaa”, kertoo Keskinen.

Timo Vainionpaa